Lyhyt päivitys / Short update

Talvi tulee ja vesistöt alkavat jäätyä umpeen. Jonkinlaista sijaistoimintaa tulee yleensä talvikaudelle kehiteltyä, ja monesti se liittyy varustehuoltoon, projektien spekulointiin tai muuhun kuivalle maalle sovellettavaan aktiviteettiin.

Täällä Reppulautta-blogin norsunluutornissa yhden miehen armeijamme on lähtenyt rakentelemaan suunnitelmia yhteisen vaelluksen järjestämiseksi kesäkuussa 2014. Kohteeksi on jo ehtinyt valikoitua Pöyrisjärven erämaa-alue siinä Suomi-neidon olkapään paikkeilla ja matkan detaljeja ollaan paraikaa pykäämässä kasaan. Tarkista postauksen lopussa oleva linkkikokoelma niin voinet löytää lisätietoja.

Lisähuomiona haluaisin todeta että saksalainen ystävämme Packrafting Store tarjoilee parhaillaan joulun kunniaksi alennettuja hintoja. Jos vene tai jotain tilpehööriä puuttuu niin nyt saattaisi olla ihan kohtuullinen hetki tehdä ostoksia, veronpalautuksetkin kun ovat taas tuloillaan.

The winter is coming and rivers are already freezing up here. Although snow is "the real whitewater" many of us are trying to find something else to do while waiting for the spring.

As for our one-man army here in the ivory tower of the Reppulautta blog, I've started to prepare a group expedition into Lapland - again. The destination is going be Pöyrisjärvi wilderness area in northern Finnish Lapland. Exact route plan is no ready yet, but check the links for details.

Also, Packrafting Store seems to be having a Christmas sale. If you're missing something now might be a good time to upgrade your equipment.



Nyt ne linkit / Links here:

• Pöyrisjärven erämaa-alueen esittely / General information about Pöyrisjärvi
• Reittikartta / Route map
• Facebook-tapahtuma / Facebook event
• Vaellussuunnitelma / Expedition plan

Vaellussuunnitelmaan on yritetty kerätä kaikki tarpeellinen tieto reissusta. Lue ja tule mukaan. The Expedition plan should contain all the necessary info. Read and join!

Ruunaa - Itä-Suomen helmi?

Metsät itsessään ovat komeaa katsottavaa

Ruunaan retkeily- ja luonnonsuojelualueen yhdistelmä Lieksan kaupungin lähettyvillä Itä-Suomessa on varsin oiva paikka reppulauttailuun. Metsähallitus on pistänyt Ruunaan alueeseen ihan huolella rahaa, sillä laavut ja muut rakennelmat ovat hyvässä kunnossa ja huusseista löytyi jopa vessapaperit valmiina.

Ruunaan kosket ovat kansainvälisellä asteikolla mitattuna luokkaa I-II ja ne ovat melottavissa käytännössä ympäri vuoden. Kävin testaamassa paikan elokuun puolivälissä veden ollessa matalimmillaan eikä pohjakosketuksista ollut tietoakaan. Korkean veden aika kestää Ruunaalla pitkälle kesäkuun puolelle, jolloin on tietysti muistettava että kosket ovat selvästi haastavampia.

Jokivarren suot ovat todella suuria

Autolla matkaavia varten alueella on lukuisia parkkipaikkoja ja rengasreitin kulkeminen onkin varsin hyvä idea. Lieksaan pääsee myös näppärästi junalla, joskin itse retkeilyalueelle täytyy ottaa taksi. Astetta kovemmat heput tietysti liftaavat perille asti.

Mikäli on liikkeellä autolla, kannattaa se jättää Siikakosken parkkipaikalle. Siikakoski on viimeinen itse retkeilyalueeseen kuuluva koski, jonka laskemisen jälkeen voikin näppärästi pakata itsensä ja tavaransa takaisin autoon. Siikakoskelta lähtee koskikierros-niminen reitti joka johtaa joen yläjuoksulle asti. Koskikierros kannattaa kiertää joen itäpuolelta, sillä silloin reitille sattuvat todella komeat ja aavat suoalueet, ehkä maailmankaikkeuden hienoimmassa paikassa sijaitseva Onkilammen laavu sekä Huuhkajanvaaran näköalatorni. Suunnilleen puolimatkassa ylävirtaan kannattaa pitää yön mittainen tauko, ellei nyt välttämättä tykkää juosta yli 20km päivämatkoja.

Rannat kasvavat vähitellen umpeen

Itse en kävellyt Haapavitjaa pidemmälle, mutta näkisin fiksuna valintana taivaltaa Marinkankaan nuotiopaikalle asti ja lähteä sieltä Ruunaanjärven kautta melomaan. Tämä siksi, että Ruunaan luonnonsuojelualueen maisemat ovat (ainakin yleisen hypetyksen perusteella) näkemisen arvoisia ja Ruunaanjärven kautta kiertämällä pääsee myös melomaan alaniemen uittokanavan läpi. En tosin itse ole paikalla käynyt, enkä löytänyt mitään varmuutta siitä onko kanava melottavissa vai ei, mutta ilmakuvien perusteella se näyttää melottavalta. Luonnonsuojelualueen puolella saa ainakin suuremmalla todennäköisyydellä olla omassa rauhassa.

Haapavitjan yläosa rannalta kuvattuna, taustalla riippusilta

Erästely Canoe & Outdoors on ystävällisesti tehnyt ja julkaissut Lieksanjoesta reittiselosteen koskikarttoineen. Itse tyydyn toteamaan että Lieksanjoen kosket ovat lyhyitä mutta voimakkaita jopa matalan veden aikaan. Neitijärven selkä on myös niin suuri, että Haapavitjan loppuessa Patosaaren paikkeilla kannattaa suosiolla rantautua ja oikaista maata pitkin esimerkiksi Neitisaaren pohjoispuolen nuotiopaikalle ja jatkaa sieltä. Laskutaipaleen yöpaikkaa etsiessä kannattaa muistaa että koskipaikat vilisevät kalastajia joten omaa rauhaa kaipaavan kannattaa tähtäillä järviosuuksien yöpaikoille. Kattilakosken ympäristössä olevat mökit ja muut rakennelmat ovat yksityisten yrittäjien käytössä joten niiden kohdalla ei tule rantautua.

Leiri & veitsi & Psyko hengailemassa lepopaikallaan

Lieksanjoen koskista tulee loppua kohden progressiivisesti hauskempia ja retkeilualueen rajamailla oleva Siikakoski kruunaa mukavasti laskuosuudet. Retkeä voi tietysti jatkaa eteenpäinkin mutta Siikakosken jälkeen jokea pätkivät suuret järvet joiden ylittäminen reppulautalla on varsin pitkäveteistä puuhaa. Tosin mikäli jaksaa ylittää Siikajärven ja kääntyy Höpöttäjän kohdalla vasemmalle Joutenjärven suuntaan. Joutenjärveltä lähtee pienempi sivujoki, Pudasjoki, joka putoaa vajaan viiden kilometrin matkalla lähes seitsemän metriä. Itse en ole Pudasjoella käynyt, mutta kartan perusteella sen pitäisi olla mielenkiintoinen laskettava. Käy toki kokeilemassa ja kerro kokemuksesi. =)

Näillä mentiin

Oulanka / Karhunkierros

Jälleen olisi uutta reittimateriaalia tarjolla. Kävin nimittäin kesäkuun alussa toistamiseen Oulangan kansallispuistossa, jonka jotkut saattavat paremmin tuntea Karhunkierroksen maastona.

Karhunkierrosta myötäilevät Savinajoki ja Oulankajoki ovat molemmat melottavissa, eivätkä ne normaaliveden aikaan vaadi sen kummempaa melontakokemusta. Savinajoki on lähes 10km yhtenäistä ja helppoa koskea sisältävä joki, joka on normaalivedenkin aikaan reppulautalla helposti laskettavissa. Karhunkierroksen lähestyessä Juumaa on kuitenkin matkattava ylävirtaan Kitkajokea, joka on todella komea II-luokan koskia sisältävä laskukokemus. Oli siis tarpeen suunnitella reitti, joka sisältäisi mahdollisuuden laskea sekä Kitkajoki että Savinajoki.

Starttiyön majapaikka, taustalla Jyrävän laskusuvanto

Saavuimme minibussilla Juumaan Basecamp Oulangan pihaan. Koska olimme varanneet Basecampilta saunan reissun lopuksi, saimme jättää bussin Basecampin parkkipaikalle. Ystävällinen ele heiltä, sillä se teki matkan suunnittelusta selvästi helpompaa. Ensimmäinen yö kului Siilastuvalla vajaan parin kilometrin päässä Basecampista. Pahaksi onneksi tupa ikävä kyllä sijaitsee paikallisen Kehä III:n eli Pienen Karhunkierroksen varrella, mutta kesäkuun alku ei onneksi ole pahinta turistisesonkia, joten nukkua sentään sai.

Ensimmäisen täysimittaisen päivän tavoite oli laskea Kitkajoki Venäjän rajalle asti ja sen jälkeen taivaltaa Oulankajokea ylävirtaan Siikauopajan laavulle nukkumaan. Tässä onnistuttiin, mutta lähtö myöhästyi niin pahasti, että jouduimme jäämään aikaisemmalle yöpaikalle kuin mitä oli alun perin suunniteltu.

Ensimmäisen päivän starttiaallot

Kitkajoki on ympäri vuoden jännittävä ja riittävästi vettä sisältävä joki, joka vaatii hiukan osaamista, mutta ei ole mitenkään ylettömän vaarallinen. Reppulautalla sen pystyy laskemaan oikein hyvin, kunhan vain muistaa pitää keulan menosuuntaan ja riittävät turvavälit muihin. Kosket laantuvat loppua kohden ja rajaa lähestyttäessä pitää jo aivan suosiolla meloa päästäkseen eteenpäin. Kitkajoen yhtyessä Oulankajokeen Venäjän rajan tuntumassa on todella tyylikkäällä paikalla oleva laavu joen oikealla rannalla, jota todella suosittelisin yöpaikaksi tulevilla retkillä.

Toisen päivän jalkapatikka venyi lopulta absurdin pitkäksi. Tavoitteena oli päästä Keroharjun reitin puolivälissä olevalle Keroharjun autiotuvalle ja tämä saatiin toteutettua. Loputtomalta tuntuvan kävelyn seurauksena puolet 12-henkisestä porukasta käveli loppumatkan Buranan voimin, kassit vereslihalla ja hullun kiilto silmissä. Jälkikäteen tuli kuitenkin todettua että matka kannatti, sillä Keroharjun tupa oli todella komea ja siihen kuuluvan saunan löylyt unohtumattomat. Lisäksi jos matkustaa hiukan pienemmällä porukalla, voi myös harkita suosiolla tilaavansa taksin viemään retkikunnan rajan tuntumasta Keroharjun reitin alkuun, sillä kyseisellä pätkällä ei oikeastaan ole mitään näkemisen arvoista.

Mikael fiksaa kamojaan

Kolmantena päivänä lähdimme Keroharjulta tavoitteenamme päätyä Karhunkierroksen varrella olevalle Perttumakosken laavulle. Tarkoituksena oli meloa pikkuruisia Eli- ja Niitselysjokia pitkin. Tämä jäi kuitenkin osittain haaveeksi, sillä Elijoki oli melottavissa vain lyhyen matkaa. Lautinkilammen laavun jälkeen joki alkaa pudota virtaamaansa nähden todella jyrkästi, eikä syväykseltään vain parin sentin vetisessä kivikossa pysty melomaan edes kumiankalla. Kevättulvien aikaan tilanne saattaisi olla toinen, mutta reissu pitäisi tässä tapauksessa ajoittaa todella tarkasti.

Emme myöskään päässeet Perttumakoskelle asti, sillä kaksi sankaria onnistui eksymään matkalla ja heidät löydettiin vasta seuraavana päivänä. Yö kului Niitselysjärven rannalla Keroharjun reitin loppupäässä.

Kadonneet kaverit löytyivät Niitselysjoen varrelta. Niitselysjokikaan ei vastannut kartan, ilmakuvien ja muiden sivujokien perusteella tehtyjä oletuksia, sillä suurin osa virtapaikoista oli melontakelvottomia. Yhtenäistä melottavaa vettä oli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin Elijoella, jossa loppuosa matkasta oli lähinnä virrassa kahlaamista reppulauttaa perässä hinaten. Niitselysjoki ei kuitenkaan olisi tarvinnut kuin parisenkymmentä senttiä lisää vettä jotta se olisi ollut helposti melottavissa, eli kevättulvien loppuvaihe tai syyssateetkin voisivat riittää tekemään matkanteosta nautittavaa.

Läjä kulkuvälineitä tauolla

Viksjärvelle saavuttuamme ei veden määrästä onneksi tarvinnut enää huolehtia, vaikka Savinajoki näyttikin kovin aneemiselta edelliseen kertaan verrattuna. (Olin ollut paikalla myös viime vuonna, jolloin vettä oli ollut neljä kertaa enemmän.) Joki oli joka tapauksessa helposti melottavissa ja toi mieleen sen klassisen rock garden -koskityypin jota kansainvälinen packrafting-yhteisö yhtenään hehkuttaa. Kiviä sai tosiaan väistellä, mutta törmäykset eivät olleet vaarallisia, sillä joki ei normaalivirtaaman aikaan ole tuhottoman voimakas. Muutamassa kohdalla vettä oli hiukan liian vähän, mutta tunnelmaa se ei pilannut, sillä Savinajoki virtaa jylhän rotkokanjonin pohjalla.

Kuroaksemme aikataulun umpeen laskimme joen loppuun asti ja suuntasimme Savilammen autiotuvalle yöksi. Tuvan ohi virtaava Oulankajoen yläjuoksu on korkeamman veden aikaan mielenkiintoinen laskettava, kunhan muistaa varoa kansallispuiston rajan tuntumassa olevaa III-luokan Pikkuköngästä. Joen kapuaminen ylävirtaan on myös todella haastavaa, sillä Oulangan kanjoni kohoaa korkeimmilleen juurikin vähän matkaa autiotuvalta ylävirtaan. Sitä kannattaa silti kokeilla, sillä tavarat voi helposti jättää tuvalle ja kantaa pelkkää lauttaa mukanaan.

Kiutakönkään kalliot

Matka Savilammelta eteenpäin jatkui meloen. Mitään mainittavia laskukelpoisia koskia ei matkan varrella enää ollut eikä ole. Seuraava yö kului Kiutakönkäällä, jota ennen pitää muistaa rantautua ajoissa. Kesäkuun alusta lähtien joen poikki on asennettu turvaköysi hyvissä ajoin ennen köngästä. Mikä on reissussa ennen tätä, toimii joen ylittävä betonisilta hyvänä maamerkkinä. Matkan varrella täytyi myös ohittaa Taivalköngäs, joka on Kiutakönkään tavoin todella vaarallinen laskettava. Taivalkönkään saa helpoiten ohitettua rantautumalla putouksen keskellä olevalle saarelle, Kiutakönkään taas rantautumalla oikealle.

Kiutakönkäältä starttasi viimeinen melontapäivä ja myös viimeinen mahdollisuus kokeilla koskimelontaa. Kiutakönkään alin porras on nimittäin II+ -luokan vesiputous jolla on korkeutta noin metrin verran. Putouksen keskivaiheilla on yksi luiskamainen laskuväylä, jota voi halutessaan kokeilla. Älä kuitenkaan unohda turvavälineitä (=pelastusliivit ja kypärä) sillä kaatumisen vaara on olemassa. Kokeilimme putousta vaelluksemme aikana ja itseni lisäksi sen laski kolme aloittelijaa joista yksi kaatui.

Mikael ei-toivotulla uintireissulla

Rantauduimme Ansakämpän autiotuvalle ja jatkoimme jalan Jussinkämpälle nukkumaan. Viimeisen vaellusyön jälkeen viimeinen päivä kului takaisin Siilastuvalle kävelyyn. Lopettelupäivänä palasimme Basecampille saunomaan ja syömään ensimmäistä kertaa viikkoon oikeaa aamiaista. Syöpöttelyn jälkeen vuorossa oli pitkä ja hermoja rassaava ajomatka Helsinkiin, mutta siitäkin lopulta selvittiin.

Voin suositella matkaamaamme reittiä jokaiselle, joka haluaa kokea helpohkoja ja hauskoja koskia matkallaan. Keroharjun autiotupa saunoineen oli erinomaisen hieno paikka käydä, mutta suosittelen tilaamaan kyydin tieosuuksia varten sillä loputtoman hiekkatien taivaltaminen ei yleensä ole se syy poistua kaupungista. Jos mielii pääasiassa laskea koskia, voi reissun hyvin päättää Oulangan luontokeskukselle Kiutakönkään lähettyville.

Puuttuva rengas - Anfibio Packsuit

English translation can be found here.

Jäinen joki on tulvamelojalle tuttu ympäristö

Rankemman luokan reppulauttailu on puuhaa, jossa on jonkinlainen todennäköisyys kastua, ja varsinkin kevättulvissa surffatessa se ei ole enää millään muotoa kivaa. Tulvamelonta ei ole kaikkien mielessä, mutta täällä pohjoisessa kun melontakausi on huomattavasti lyhyempi kuin muualla Euroopassa, tulee se monesti aloitettua mahdollisimman aikaisin. Käytännössä tämä  tarkoittaa tarvetta kuivapuvulle, jonka reppulauttailusta puhuttaessa pitäisi olla myös tarpeeksi kevyt mukana kannettavaksi, mutta silti riittävän kestävä oikeisiin olosuhteisiin.

Kuva / Picture: Packrafting Store ©

Monet melontamarkkinoille suunnatut kuivapuvut ovat todella painavia, ja kun sitä pukua olis tarvis monesti myös kanniskella mukana. Alpacka veti jossain vaiheessa herneen nenään ja kehitti oman Stowaway -kuivapukunsa. Suunta oli oikea, mutta puvut ovat edelleen käsittämättömän kalliita. Eurooppalainen ystävämme Packrafting Store huomasi saman ongelman ja sai yhdessä DryFashionin kanssa kehitettyä oman Packsuit -kuivapukunsa. Packsuitista kehitettiin sittemmin myös entistäkin halvempi Packsuit basic. Suunta on oikea, joten päätin lunastaa itselleni normaaliversion testaamista varten.

Ensivaikutelma

Kun käärin Packsuitin ensimmäistä kertaa auki niin 800-grammainen kääryle vakuutti yksinkertaisella rakenteellaan. Saumat oli jätetty minimiin ja yksi ainoa TiZip-vetoketju oli sijoitettu korkealle rinnan tasolle. Kangas on 3-kerroslaminoitua, varustettu hengittävällä kalvolla ja niin paksua että ensimmäisenä tuli mieleen Varustelekasta hommaamani jenkkiarmeijan sadehousujen materiaali. Tätä pukua ei normaalikäytössä pitäisi saada rikottua.

Sen sijaan kun hyppäsin ensimmäistä kertaa pukuun sisälle, sain huomata että rakkaudella kasvatettu saksalainen pintahiivaolutmahani ei ollut mahtua sinne. Tämä nyt on sinällään vähän outoa koska käytän yleensä XS-S -kokoluokan vaatteita. Toinen ikävä ylläri oli huomata, että kun puvun veti päälle, olivat munat mennä ruttuun. Nämä molemmat epäkohdat tosin ymmärtää, sillä kuivapuku on ilmatiivis laitos, eikä ylimääräistä ilmaa saisi jäädä ihan liikaa sisälle. Puvun yläosassa on taas huomattavasti enemmän tilaa, mikä on tarpeen sillä melanheilutteluahan tämä päällä on tarkoitus harrastaa. Vetoketju tosin on niin pitkä, että se menee ikävästi ruttuun pelastusliivien alla.

Oma pukuni on värimaailmaa lukuunottamatta standardimallinen, lateksimanseteilla varustettuna. Valmistaja kehoittaa venyttämään mansetteja ennen käyttöönottoa ja tätä ei todellakaan sovi unohtaa. Gimlimäiseen ruumiinrakenteeni takia niskani on sen verta leveä, että taju meinasi lähteä alta aikayksikön. Makuutin kaulamansetissa yön yli isonpuoleista kattilaa ja tilanne vähän parani. Mansetista voisi myös leikellä ylimääräiset veks, mutta päätin olla koskematta siihen jottei vedenpitävyys vain kärsisi.

Vesivaikutelma

Edessä jääpato, jota ei voinut enää väistää

Vihaan uimista, koska vesi on märkää, mutta nyt kun oli sijoittanut neljä hunttia uimapukuun niin pitihän sitä kokeilla. Lämpömittaria ei tullut mukaan, mutta ympäristökeskuksen mukaan Vantaanjoen veden lämpötila oli Ympäristökeskuksen mukaan hupihetkellä "-0,04°C". Kuivapuvun alle oli asennettuna merinovillakerrasto, villasukat ja niiden päälle PR-Storen kauppaamat lateksisukat ja Meindlin lenkkarit. Käpälien suojana oli neopreenihanskat ja koko setin päällä tietysti pelastusliivit. Veden seassa kellui jäälohkareita eikä tämänkaltaisissa olosuhteissa kukaan yleensä huvikseen melo.

Tällä kertaa ei suoranaisesti ollut edes tarkoitus kokeilla puvun toimivuutta, mutta myöhästyneen kevään takia Vantaanjoen alajuoksulla oli vielä huhtikuun alkupuolella todella kova virtaama. Tällä testiluonteisella päiväreissulla sain huomata erään Paloheinän lähettyvillä olevan pienen koskenpätkän alajuoksulla olevan jääpadon tukkivan reittini. Ainoa reitti pois jäiden seasta vei suoraan niiden läpi/yli joten muita vaihtoehtoja ei suoranaisesti ollut. Puku kesti virtaavan veden ja jäiden läpi uimisen ja ryömimisen eikä tippaakaan tullut läpi. Jalkojen kohdalla kyllä tuli huomattua neopreenin tarpeellisuus, sillä siinä missä kädet pysyivät jopa mukavan lämpiminä, jalat meinasivat jäätyä.

Myöhemmin keväällä vesien lämmittyä järkevälle tasolle tuli kokeiltua enemmän kuivapuvussa pyörimistä. Pieni sukeltelu vahvisti jo aiemmin saadun tiedon siitä, että lateksimansetit eivät päästä vettä läpi vaikka kuinka veden alla pyörisi. Puvun ilmaus täytyy kuitenkin muistaa sillä sen sisälle jäänyt ilma liikkuu siellä käyttäjän asennosta riippuen ja saattaa pahimmillaan heittää käyttäjänsä pää alaspäin veden alle. Pelastusliivien käyttö on ehdottoman tärkeää kuivapuvun kanssa, sillä se auttaa pitämään käyttäjänsä oikeassa asennossa.

Vaellusmoodi

Yläosan saa näppärästi auki

Pidemmillä vaelluksilla Packsuitista ei ole sadevaatteiden korvaajaksi, sillä kumimansetit tekevät kävelemisestä pidemmän päälle epämukavaa. Sen sijaan lyhyemmillä, muutaman päivän retkillä joissa pääpaino on veneilyssä, kävelymatkat riittävän lyhyitä sekä tavaramäärä riittävän pieni, Packsuit-pukua voi käyttää suoraan rinkan kanssa. Yläosan saa käärittyä lantiolle samaan tapaan kuin minkä tahansa haalarin ja mikäli käyttää riittävän pientä rinkkaa, se ei tule lantiovyön tielle. 30-litraisilla päivärepuilla tämä onnistuu aivan surutta ja omien kokemusten mukaan ainakin 50-litrainen Ospreyn Atmos oli vielä riittävän pieni. Rinkkaa voi kantaa myös niin, että puvusta on avattu vain vetoketju ja pää vedetty pois mansetista. Tällöin puku on auki suoraan edestä rinnan kohdalta ja hiki pääsee haihtumaan kohtalaisen hyvin. Pukua ei vältsiin tarvitse riisua ollenkaan, mutta tällä tekniikalla ei kannata kävellä kovin pitkälle. Ilmatiivis puku kun ei tuuletu mistään kohtaa niin hyvin äkkiä huomaat kylpeväsi hiessä.

Jos tilaat puvun kiinteillä lateksisukilla, voit suoraan unohtaa puku päällä kävelyn, sillä kumisukka hiertää jalan rikki hyvin äkkiä. Toki voit kipitellä rannalla veneeseen ja pois sieltä, mutta siihen se aika pitkälti jääkin. 

Käytöstä

Jotta puku säilyy varmasti ehjänä, kannattaa sen alla käyttää vain sellaisia vaatteita, joissa ei ole kovia kuluttavia pintoja. Varsinkin jos ostat Basic-puvun (jossa on vain 2-kerroskangas) tai melot vaativissa olosuhteissa. Oma suhtautumiseni tähän toki hiukan paranoidia, mutta mikä tahansa nappi tai vetoketjun vedin voi pidemmän päälle hangata pukuun reiän.

Pukua rullaillessa kannattaa muistaa se, että TiZipin steroidivetskarit eivät tykkää vääntelystä. Kannattaa siis aloittaa rullaaminen jaloista ja kääriä yläosa niin, että vetoketju taipuu mahdollisimman vähän. Pidempiaikaiseen säilytykseen soveltuu parhaiten henkari, ja muista sulkea vetoketju. Mansetit eivät myöskään tykkää UV-säteilystä joten kannattaa jemmata koko laitos kaappiin piiloon.

Yhteenveto

Kun huomioi hinnan, on Packsuit varsin onnistunut tuotos. Leikkauksessa on paljonkin parantamisen varaa, mutta jos hinta halutaan pitää alhaalla ja ratkaisut yksinkertaisina, ei liian radikaaleja muutoksia pidä tehdä. Olisin ehkä saattanut olla tyytyväisempi yhtä kokoa isompaan pukuun (olen 170cm ja ostin S-koon puvun) mutta kuivapuvun pääpointti on kuitenkin se, että siinä voi mukavasti meloa ja tarpeen tullen tehokkaasti uida. Jos nämä puvut osoittautuvat myös riittävän kestäviksi, näkisin että niistä voi hyvinkin muodostua standardi eurooppalaisessa reppulauttailuskenessä.

Expedition to Lapland!

Sori vaan kaikki suomalaiset. Tätä olisi paljon mukavampi mainostaa suomeksi, mutta kuvaava mainos suomen kielellä ei luultavasti olisi tarpeellinen. Toivon että kaikki kiinnostuneet jaksavat lukea englanninkielisen tekstin läpi =)

Reppulautta.fi is trying to organize it's first packrafting group trip to Finnish Lapland. This about week-long trip is about to take place around October so make sure you plan your holidays early!

Most of the details will be explained in the Facebook event. If you don't have a Facebook account (you lucky bastard =) ) you can't see the event but I will tell the important things here so don't worry.

Shortly: one week, about 100 km rafting and hiking, great scenery, friendship, new ideas. Right now we would start around 18th of October and come back after 7-15 days.

So if the idea of gentle mountains, narrow rivers, endless forests and undescribable peace sounds like an ideal way to spend your holiday, what are you waiting for? =)

There is no official way to participate, but contact me so I will fill you in or follow the Facebook event. In any case I would be happy to see you joining this expedition.