"Voiko tää oikeasti toimia" - Cargo Fly

Vetoketju veneen peräosassa & mukahauska nimi

Loppuvuodesta 2012 Alpacka Raft lanseerasi siihen asti uusimman keksintönsä, Cargo Fly:n. Cargo Fly on yksinkertaisesti ilmatiivis TiZipin steroidivetoketju, joka mahdollistaa tavaroiden tunkemisen veneen sisälle. Idea vaikutti alkuvaiheessa aivan käsittämättömältä: vetoketju paineistetun veneen runkotuubissa? Kaikenlaista tyhmää sitä tulee kuitenkin tehtyä, sillä itse olin parhaillaan uusimassa laivastoani ja päätin seuraavana keväänä tilata täysiverisen koskiveneen ko. virityksellä varustettuna. Päätökseen saattoi tietysti vaikuttaa se mitä Luc ja Todd puuhasivat Meksikossa 2013 tammikuussa.

Mukana tulevat kuivasäkit mallia vetoketju ja venttiili

Rahtiflyygelin mukana tulee kaksi nailonista kuivasäkkiä jotka on tarkoitus sujauttaa veneen sisälle. Säkit eroavat ns. normaaleista kuivasäkeistä niin, että niissä on rullasulun sijaan vetoketju ja venttiili. Vetoketju on samankaltainen kuin veneessä ja järjestelyn ideana on puhaltaa säkit täyteen ilmaa. Tämä pitää huolen siitä että säkit eivät heittelehdi putken sisällä asuessaan. Lisäksi omani mukana tuli muutama ylimääräinen silnylonista tehty säilytyspussi sekä jokunen tuubi vetoketjun omaa hoitoainetta. Säilytyspussit ovat varsin näppärä lisä, sillä putken sisälle menevät tuubit ovat sisäpuoleltaan varsin tahmeita joten yltiöliukkaaseen silnylon-pussukkaan survottuna tavara häviää jemmaan paljon helpommin.

Säkkeihin saa sullottua huomattavan paljon tavaraa, mutta systeemissä on omat rajoitteensa. Sekä itse veneen vetoketju että kuivasäkkien vetoketjut ovat suhteellisen lyhyitä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi telttaa saa välttämättä mahtumaan sisään kokonaisena vaan sisä- ja ulkoteltta täytyy sulloa erikseen paikoilleen. Samaten rahtisäiliöitä ei voi tunkea äärimmilleen täyteen sillä ne eivät muuten välttämättä mahdu enää vetoketjusta läpi. Veneen sisällä oleviin tavaroihin ei tietenkään pääse melontasession aikana käsiksi, mutta systeemin hyvä puoli on se, etteivät ne voi missään tilanteessa myöskään kastua. Järkevintä putkeen tungettavaa tavaraa ovat näinollen teltta, makuupussi, -alusta ja muut yöpymisen yhteydessä käytettvät tuotteet. Putkeen pakatessa pitää myös muistaa ettei asettele mitään kovaa tai terävää (esmes telttakepit) pussin reunalle, sillä kiveen törmättäessä tämä hankautuu ensimmäisenä rikki.

Esimerkiksi näin: vihreän kuivasäkin sisälle (35 litraa) on tungettu 50-litrainen rinkka, keitin ja pari vaatekappaletta.
Loput roinat ovat veneen sisässä ja kuivasäkin ollessa kiinnitettynä taakse näkökenttä on esteetön.

Tavaroiden ollessa tuubin sisällä veneen painopiste laskee merkittävästi ja kevyt kumivene alkaa käyttäytyä enemmän kiinteärunkoisen kajakin tavoin. On kuitenkin tärkeää pakata säkit tasaisesti, sillä pienikin painoero riittää kallistamaan venettä. Pakkauksen epätasapainoa voi jonkin verran korjata päivittäistavarasäkin asettelulla, mutta viisainta on pyrkiä pakkaamaan vene alunalkujaan mahdollisimman vakaaksi.

Kuten kaikki muutkin rakkaimmat lelut, myös Cargo Fly täytyy rasvata tasaisin väliajoin. Ison vetoketjun huollossa täytyy muistaa myös muita juttuja. Alpackalla on tästäkin operaatiosta oma videonsa, mutta tärkeimmät pointit voinee summata tässä:

• Älä huido hiekkaa tai muuta jöötiä vetoketjun hampaiden väliin. Yksikin hiekanjyvä väärässä paikassa riittää päästämään ilmaa läpi.
• Vetoketju pitää rasvata tasaisin väliajoin jotta se toimisi oikein. Ylimääräinen rasva täytyy myös muistaa pyyhkiä pois, sillä se on ehkä helpoin ja ilmeisin tapa onnistua keräämään pahamaineista hiekkaa vetoketjuun loisimaan.
• Jos vetoketjun tarkoituksena on olla ilmatiivis, sen käyttäminen vaatii myös voimaa. Vedintä tulee myös vispata ainoastaan suoraan vetoketjun suuntaisesti ja se on tehtävä tarpeeksi hitaasti.
• TiZipin SuperSeal kestää sivuittaisuuntaista vetoa 300 Newtonia per senttimetri. Se on vetoketjulta aivan käsittämättömän paljon, mutta toimii vain kun kyseinen vehje on suljettu. Älä yritä repiä vetoketjua erilleen sulkemisvaiheessa.

Eniten Cargo Fly:n käytössä nakertaa tavaroiden alituinen pallottelu veneeseen ja pois sieltä

Cargo Fly:n oikeaoppinen käyttö vakauttaa venettä ja tekee siitä paljon helpommin ohjattavan. Se myös pienentää veneen keulassa lojuvan tavaran määrää ja täten parantaa näkyvyyttä. Mikään autuaaksitekevä laitos ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä tavaroiden sullominen veneen sisälle vaatii paljon aikaa ja tarkkaa suunnittelua. Lisäksi ostoksena Cargo Fly on aivan ***tanan kallis (kirjoitushetkellä 275€ per järjestelmä) mutta hintaa selittää osaltaan TIZipin vetoketjujen hinta. Cargo Fly alkaa kuitenkin muodostua fiksuksi sijoitukseksi siinä vaiheessa jos tietää tekevänsä yli viikon mittaisia retkiä joiden aikana viettää monta päivää veden äärellä. Samaten koskenlaskusta kiinnostuneiden kannattaa harkita Cargo Fly:n hommaamista sillä vakaampi vene ja laajempi näkökenttä tekee vähänkään vaikeammassa koskessa puljaamisesta todella paljon helpompaa. Pohdi omia vaellustottumuksiasi ja tee päätös sen mukaan. 

Puuttuva rengas - Anfibio Packsuit

English translation can be found here.

Jäinen joki on tulvamelojalle tuttu ympäristö

Rankemman luokan reppulauttailu on puuhaa, jossa on jonkinlainen todennäköisyys kastua, ja varsinkin kevättulvissa surffatessa se ei ole enää millään muotoa kivaa. Tulvamelonta ei ole kaikkien mielessä, mutta täällä pohjoisessa kun melontakausi on huomattavasti lyhyempi kuin muualla Euroopassa, tulee se monesti aloitettua mahdollisimman aikaisin. Käytännössä tämä  tarkoittaa tarvetta kuivapuvulle, jonka reppulauttailusta puhuttaessa pitäisi olla myös tarpeeksi kevyt mukana kannettavaksi, mutta silti riittävän kestävä oikeisiin olosuhteisiin.

Kuva / Picture: Packrafting Store ©

Monet melontamarkkinoille suunnatut kuivapuvut ovat todella painavia, ja kun sitä pukua olis tarvis monesti myös kanniskella mukana. Alpacka veti jossain vaiheessa herneen nenään ja kehitti oman Stowaway -kuivapukunsa. Suunta oli oikea, mutta puvut ovat edelleen käsittämättömän kalliita. Eurooppalainen ystävämme Packrafting Store huomasi saman ongelman ja sai yhdessä DryFashionin kanssa kehitettyä oman Packsuit -kuivapukunsa. Packsuitista kehitettiin sittemmin myös entistäkin halvempi Packsuit basic. Suunta on oikea, joten päätin lunastaa itselleni normaaliversion testaamista varten.

Ensivaikutelma

Kun käärin Packsuitin ensimmäistä kertaa auki niin 800-grammainen kääryle vakuutti yksinkertaisella rakenteellaan. Saumat oli jätetty minimiin ja yksi ainoa TiZip-vetoketju oli sijoitettu korkealle rinnan tasolle. Kangas on 3-kerroslaminoitua, varustettu hengittävällä kalvolla ja niin paksua että ensimmäisenä tuli mieleen Varustelekasta hommaamani jenkkiarmeijan sadehousujen materiaali. Tätä pukua ei normaalikäytössä pitäisi saada rikottua.

Sen sijaan kun hyppäsin ensimmäistä kertaa pukuun sisälle, sain huomata että rakkaudella kasvatettu saksalainen pintahiivaolutmahani ei ollut mahtua sinne. Tämä nyt on sinällään vähän outoa koska käytän yleensä XS-S -kokoluokan vaatteita. Toinen ikävä ylläri oli huomata, että kun puvun veti päälle, olivat munat mennä ruttuun. Nämä molemmat epäkohdat tosin ymmärtää, sillä kuivapuku on ilmatiivis laitos, eikä ylimääräistä ilmaa saisi jäädä ihan liikaa sisälle. Puvun yläosassa on taas huomattavasti enemmän tilaa, mikä on tarpeen sillä melanheilutteluahan tämä päällä on tarkoitus harrastaa. Vetoketju tosin on niin pitkä, että se menee ikävästi ruttuun pelastusliivien alla.

Oma pukuni on värimaailmaa lukuunottamatta standardimallinen, lateksimanseteilla varustettuna. Valmistaja kehoittaa venyttämään mansetteja ennen käyttöönottoa ja tätä ei todellakaan sovi unohtaa. Gimlimäiseen ruumiinrakenteeni takia niskani on sen verta leveä, että taju meinasi lähteä alta aikayksikön. Makuutin kaulamansetissa yön yli isonpuoleista kattilaa ja tilanne vähän parani. Mansetista voisi myös leikellä ylimääräiset veks, mutta päätin olla koskematta siihen jottei vedenpitävyys vain kärsisi.

Vesivaikutelma

Edessä jääpato, jota ei voinut enää väistää

Vihaan uimista, koska vesi on märkää, mutta nyt kun oli sijoittanut neljä hunttia uimapukuun niin pitihän sitä kokeilla. Lämpömittaria ei tullut mukaan, mutta ympäristökeskuksen mukaan Vantaanjoen veden lämpötila oli Ympäristökeskuksen mukaan hupihetkellä "-0,04°C". Kuivapuvun alle oli asennettuna merinovillakerrasto, villasukat ja niiden päälle PR-Storen kauppaamat lateksisukat ja Meindlin lenkkarit. Käpälien suojana oli neopreenihanskat ja koko setin päällä tietysti pelastusliivit. Veden seassa kellui jäälohkareita eikä tämänkaltaisissa olosuhteissa kukaan yleensä huvikseen melo.

Tällä kertaa ei suoranaisesti ollut edes tarkoitus kokeilla puvun toimivuutta, mutta myöhästyneen kevään takia Vantaanjoen alajuoksulla oli vielä huhtikuun alkupuolella todella kova virtaama. Tällä testiluonteisella päiväreissulla sain huomata erään Paloheinän lähettyvillä olevan pienen koskenpätkän alajuoksulla olevan jääpadon tukkivan reittini. Ainoa reitti pois jäiden seasta vei suoraan niiden läpi/yli joten muita vaihtoehtoja ei suoranaisesti ollut. Puku kesti virtaavan veden ja jäiden läpi uimisen ja ryömimisen eikä tippaakaan tullut läpi. Jalkojen kohdalla kyllä tuli huomattua neopreenin tarpeellisuus, sillä siinä missä kädet pysyivät jopa mukavan lämpiminä, jalat meinasivat jäätyä.

Myöhemmin keväällä vesien lämmittyä järkevälle tasolle tuli kokeiltua enemmän kuivapuvussa pyörimistä. Pieni sukeltelu vahvisti jo aiemmin saadun tiedon siitä, että lateksimansetit eivät päästä vettä läpi vaikka kuinka veden alla pyörisi. Puvun ilmaus täytyy kuitenkin muistaa sillä sen sisälle jäänyt ilma liikkuu siellä käyttäjän asennosta riippuen ja saattaa pahimmillaan heittää käyttäjänsä pää alaspäin veden alle. Pelastusliivien käyttö on ehdottoman tärkeää kuivapuvun kanssa, sillä se auttaa pitämään käyttäjänsä oikeassa asennossa.

Vaellusmoodi

Yläosan saa näppärästi auki

Pidemmillä vaelluksilla Packsuitista ei ole sadevaatteiden korvaajaksi, sillä kumimansetit tekevät kävelemisestä pidemmän päälle epämukavaa. Sen sijaan lyhyemmillä, muutaman päivän retkillä joissa pääpaino on veneilyssä, kävelymatkat riittävän lyhyitä sekä tavaramäärä riittävän pieni, Packsuit-pukua voi käyttää suoraan rinkan kanssa. Yläosan saa käärittyä lantiolle samaan tapaan kuin minkä tahansa haalarin ja mikäli käyttää riittävän pientä rinkkaa, se ei tule lantiovyön tielle. 30-litraisilla päivärepuilla tämä onnistuu aivan surutta ja omien kokemusten mukaan ainakin 50-litrainen Ospreyn Atmos oli vielä riittävän pieni. Rinkkaa voi kantaa myös niin, että puvusta on avattu vain vetoketju ja pää vedetty pois mansetista. Tällöin puku on auki suoraan edestä rinnan kohdalta ja hiki pääsee haihtumaan kohtalaisen hyvin. Pukua ei vältsiin tarvitse riisua ollenkaan, mutta tällä tekniikalla ei kannata kävellä kovin pitkälle. Ilmatiivis puku kun ei tuuletu mistään kohtaa niin hyvin äkkiä huomaat kylpeväsi hiessä.

Jos tilaat puvun kiinteillä lateksisukilla, voit suoraan unohtaa puku päällä kävelyn, sillä kumisukka hiertää jalan rikki hyvin äkkiä. Toki voit kipitellä rannalla veneeseen ja pois sieltä, mutta siihen se aika pitkälti jääkin. 

Käytöstä

Jotta puku säilyy varmasti ehjänä, kannattaa sen alla käyttää vain sellaisia vaatteita, joissa ei ole kovia kuluttavia pintoja. Varsinkin jos ostat Basic-puvun (jossa on vain 2-kerroskangas) tai melot vaativissa olosuhteissa. Oma suhtautumiseni tähän toki hiukan paranoidia, mutta mikä tahansa nappi tai vetoketjun vedin voi pidemmän päälle hangata pukuun reiän.

Pukua rullaillessa kannattaa muistaa se, että TiZipin steroidivetskarit eivät tykkää vääntelystä. Kannattaa siis aloittaa rullaaminen jaloista ja kääriä yläosa niin, että vetoketju taipuu mahdollisimman vähän. Pidempiaikaiseen säilytykseen soveltuu parhaiten henkari, ja muista sulkea vetoketju. Mansetit eivät myöskään tykkää UV-säteilystä joten kannattaa jemmata koko laitos kaappiin piiloon.

Yhteenveto

Kun huomioi hinnan, on Packsuit varsin onnistunut tuotos. Leikkauksessa on paljonkin parantamisen varaa, mutta jos hinta halutaan pitää alhaalla ja ratkaisut yksinkertaisina, ei liian radikaaleja muutoksia pidä tehdä. Olisin ehkä saattanut olla tyytyväisempi yhtä kokoa isompaan pukuun (olen 170cm ja ostin S-koon puvun) mutta kuivapuvun pääpointti on kuitenkin se, että siinä voi mukavasti meloa ja tarpeen tullen tehokkaasti uida. Jos nämä puvut osoittautuvat myös riittävän kestäviksi, näkisin että niistä voi hyvinkin muodostua standardi eurooppalaisessa reppulauttailuskenessä.

Packtach - uhka vai mahdollisuus

Kamojen kuljettelu veneen nokkaan sidotussa kuivasäkissä oli - ainakin ennen kuin Alpacka lanseerasi Cargo Fly:n - ainoa järkevä tapa tavaroiden kuljetteluun meloessa. Cargo Fly tosin on kallis ja vaatii tarkkaa huolenpitoa sekä huomattavan määrän säätöä jokimoodiin siirryttäessä. Kuivasäkkimetodi ei siis luultavasti ole katoamassa vielä yhtään mihinkään. Alpacka kauppaa veneidensä mukana Packtach-kiinnitysjärjestelmää. Itseäni koko viritys on alun alkaenkin epäilyttänyt, enkä sitä siksi koskaan ostanut. Packtach on suunniteltu kevyeksi, mutta näyttää siltä että pakettia saa oikeasti pujotella ja fiksailla paikalleen useamman minuutin. Asian voisi kuitenkin hoitaa hiukan nopeamminkin.

Kuvan systeemissä 50mm solki ja hihna

Jenkkilässä retkeilykulttuuri on ilmeisesti hieman erilainen, sillä Suomessa Savotan valtavat putkirinkat ovat varsinkin vanhempien Gummisaapastalebanien (tällä viitataan aikanaan netissä pyörineeseen Retki-lehden leikkimieliseen testiin, jossa sai selvittää onko retkeilijänä "Gummisaapastalebani" vai "Gorepelle") suosiossa. Iso pakkaus vaatii helppokäyttöisen kiinnitysjärjestelmän, jonka pystyy kiristämään kunnolla mielellään veneestä käsin. Kokeilin ensin vanhoista rinkoista lipastetuilla fastex-soljilla kikkailua mutta sitten löysin ongelmaan lopullisen ratkaisun. Oulussa sijaitseva Shelby myy pomminvarmaa pikalaukaisusolkea jonka saa kevyesti kiristettyä äärimmilleen yhdellä kädellä, ja avattua yhdellä sormella riippumatta siitä kuinka kireällä hihnajärjestelmä on. Tämän kaveriksi kun hommasi metrin sopivan levyistä nauhaa ja pätkän 3mm kiipeilynarua ja surautti ompelukoneella hihnoihin nauhakujat oli koko viritelmä käytännössä valmis. Vapaina lerpattavat nauhanpäät vähän häiritsevät, mutta juuri siksi solmin etuosan kuten kuvassa näkyy. Ilman pakettia meloessa vapaat päät voi tunkea etuosan alle. Siitä saa myös hyvin otteen vedettäessä venettä rannalle.

Systeemin käyttäminen ei vaadi voimaa kuin nimeksi

Kiristäminen onnistuu hyvin kahdessa osassa: soljen "naaraspää" joka on veneen nokan puolella vaatii kaksi kättä operoimiseen, joten sillä säädetään summittainen pituus. Melojan puolella oleva "urospää" on taas kiristettävissä todella vähällä voimalla, joten hienosäätö onnistuu myös veneestä käsin. Avaaminen tapahtuu yhdellä sormella, eikä virityksen kanssa tarvitse tapella sekuntiakaan ylimääräistä. Bonuksena tässä kulkee samalla mukana varasolki rinkan lantiovyölle. Metrisen hihnan alle menee suurikin pakkaus aivan surutta, eikä sen heilumisesta tarvitse huolestua. Vene joustaa sen verran, että hihna painaa pakkauksen tukevasti kiinni keulaan.

Rinkkaa en demomielessä jaksanut pakata, joten käytin itsetehtyä poppikonelaatikkoa. Pysyi kaljakellunnassa oikein näppärästi paikoillaan.

Melaa etsimässä

HUOM! Tekstiä on päivitetty 10.4. sen jälkeen kun kävin juttelemassa Welhonpesän edustajan kanssa.

Mela on itse veneen jälkeen ehkä tärkein osa mitä reppulauttailussa tarvitaan. Hintahaarukka ulottuu parinkympin muovileluista lähes puoli tuhatta euroa kustantaviin hiilikuituihmeisiin. Oikean melan valinta riippuu kuitenkin käyttötarkoituksesta.

Alpacka myy sivubisneksenä joitakin meloja joita se on itse testannut ja todennut niiden sopivan tuotteidensa kanssa käytettäviksi. Euroopan Packrafting Storella on valikoimissaan samat melamallit (joskin ilmeisellä hintalisällä varustettuna) plus joitakin omia mallejaan, jotka ovat pääosin saksalaisilta valmistajilta.

Itselläni on käytössä 210cm pitkä Aqua Boundin hiilikuituvartinen Manta Ray, jolla pystyy suoriutumaan käytännössä kaikesta paitsi kaikkein rankimmista koskista, joita en muutenkaan harrasta. Sitä ennen käytössä ollut 236-senttinen, alumiinivartinen Advanced Elementsin Performance  ajoi myös asiana, mutta oli huomattavasti painavampi. Lisäksi olen kokeillut jotain bränditöntä kaksiosaista alumiinilelua. Se killuu edelleenkin olohuoneen nurkassa lähinnä siksi etten ole kehdannut heittää sitä pois. Tärkeintä on muistaa, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, ja nälkä kasvaa syödessä.

Ero AE:n Performancen ja Manta Rayn välillä oli vain 400 grammaa. Painoero ei rinkassa pahemmin tunnu mutta melontaa aiemmin harrastaneet tietävät että vajaalla puolella kilolla on merkitystä kun  melaa joutuu kannattelemaan useamman tunnin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi pakko sijoittaa puoli tonnia siihen kustomoituun katkovarsi-Werneriin jota geneerinen melakaupan setä on tietysti ensimmäisenä kouraan lykkäämässä. Tärkeintä on se, että melaa ostaessa muistaa seuraavat asiat:

• Pituus: Alpackan suosittelema optimimitta on 210cm ja tämän olen huomannut itsekin erittäin toimivaksi. Jokainen ylimääräinen sentti vartta painaa, joten ainakin jos vaihtoehtoja on, on täysin hyödytöntä ostaa pidempi mela. Mainittakoon silti, ettei pidemmästä melasta muuten haittaa ollut, mutta teknisempi koskessa pujottelu ei sillä onnistunut.
• Materiaali: Yleisesti ottaen meloja tehdään alumiinista, lasikuidusta ja hiilikuidusta. Hiilikuitu on yllättäen kevyintä mutta samalla kalleinta, alumiini taas halvinta. Lavat ovat lähes poikkeuksetta jonkinlaista muovisekoitetta, paitsi kaikkein kalleimmissa meloissa käytetään myös hiilikuitulapoja. Materiaalivalinta on lähinnä raha- ja mukavuuskysymys.
• Käyttötarkoitus: Jos et aio pannuttaa alas Kiutaköngästä ei kannata ostaa turbokestävää koskimelaa. Jos taas paino ratkaisee, kannattaa harkita joko tätä tai tätä (molemmissa on sama lapa, mutta varsiratkaisu on erilainen). Reppulauttailu on kuitenkin kokonaisvaltainen laji, jota varten kannattaa yleensä hankkia mela, jolla pystyy tekemään jollain tasolla lähes kaikkea.
• Säädettävyys: Siinä missä kanootit ja kajakit tehdään pääasiassa yhtä käyttötarkoitusta varten, reppulautan pitää pystyä suoriutumaan niistä kaikista. Mikäli melan lapakulmaa pystyy säätämään (kuten esimerkiksi Manta Rayssa TLC-lukon ansiosta voi) sitä pystyy helpommin sopeuttamaan erilaisiin tilanteisiin. Itselläni on 90% ajasta käytössä 45° kulma. Tämä johtuu siitä, että reppulauttaa melottaessa melaa huidotaan tiuhempaan tahtiin mutta vähemmällä voimalla. Liian voimakkaalla vedolla vene pyörähtää ympäri.

Welhonpesä mainostaa itseään Suomen parhaana melontakauppana, joten kävin huhtikuun alussa juttelemassa Welhonpesän Herra Isoherran kanssa. Kävi ilmi, että vaihtoehtoja on todella paljon, mutta 4-osaisia meloja ei pahemmin "normaalissa" kanoottihäröilyssä käytetä. Welhonpesä kuitenkin teettää tsekkiläisellä TNP:llä omia Welho-melojansa, joita tehdään pyydettäessä minkälaisiksi asiakas vain haluaa. TNP:n omista high-end malleista taas löytyi yksi, josta tehdas pystyy muokkaamaan jokaisen tarpeille sopivan.

Eli, jos haluat säästää rahaa, Welho Asymmetric Kayak irtoaa 4-osaisena hintaan 60€. Varsi on alumiinia ja lapojen kulma sekä varren pituus on vapaasti valittavissa. Painoa melalle tulee 1190-1440 grammaa varren paksuudesta (ks. alempana) riippuen. Lavat ovat polyeteeniä, jonka pehmeyden takia niistä pitää tehdä tavallista paksummat -> paino nousee.

Jos taas olet etsimässä ns. ykkösmelaa, TNP:n Rapa on erittäin hyvä malli, jonka pohjalta TNP:n tehdas voi rakentaa just sellaisen melan kuin itse haluat. Lapa on jotain astetta spesiaalimpaa muovia ja soveltuu muotonsa puolesta erinomaisesti sekä koskiin että matkantekoon. Hinnat määräytyvät seuraavasti:

• Perusmalli, 4-osaisella lasikuituvarrella: 109€. Myös alumiinivartisia saa, mutta IMHO se ei tässä hintaluokassa ole enää järkevä vaihtoehto. Perusmallissa on nappilukko, jonka saa haluamaansa kulmaan. Varteen voidaan myös asentaa toinen lukko jos tykkää meloa useammalla kulmalla. Lapakulmien välillä pitää silloin tosin olla vähintään 45° eroa, joten ko. vaihtoehdon käyttökelpoisuus reppulauttailussa on vähän kyseenalaista. Ehkä 15° ja 60° kulmat voisi olla käyttökelpoinen yhdistelmä. Jos olet joskus tällaista kokeillut, kerro ihmeessä kokemuksesi.
• Hiilikuituvarsi: +30€. Jos tykkää pistää likoon enemmän fyrkkaa niin kannattaa harkita hiilikuitua.
• Säätövarsi: +60€. TNP:n säätövarsi (YP coupling) on oikeasti fiksu keksintö. Se mahdollistaa lapakulman portaattoman säädön lisäksi varren pituuden säätämisen.

 
Lisäksi kannattaa huomioida varren paksuus, sillä se vaikuttaa melan painoon. 30mm varsi on standardi, mutta jos pienempi 28mm varsi ei häiritse, kannattaa harkita sitä sillä painoero on merkittävä. TNP on listannut kaikenlaisten melavaihtoehtojen painot omille sivuilleen. 30mm varrella varustettujen melojen taulukko löytyy täältä, 28mm melojen taas täältä. Painotaulukot ovat tosin vain kaksiosaisille meloille, joten lukuun kannattaa lisätä parikymmentä grammaa jotka tulevat neliosaisen rakenteen ylimääräisistä nappilukoista.

Lisäksi on vielä kerran hehkutettava omaa laitostaan. Aqua Boundin Manta Ray:ta Suomessa mikään kauppa ei tätä suoraan myy, mutta sain omani tilattua järkihintaan Welhonpesän kautta, joskin jollei halua maksaa erikseen toimituskuluista, täytyy tilaus tehdä ajoissa. Hiilikuituvartinen Manta Ray on optimaalinen valinta siksi, että se on paitsi hintaluokkansa kevyin, myös säädettävissä  täsmälleen haluttuun kulmaan. TLC-lukko tosin saattaa aueta kovassa rasituksessa, mutta AB on nykyisin korvannut sen uudella PosiLock-lukolla, joka saattaa olla luotettavampi.