Kamojen kuljettelu veneen nokkaan sidotussa kuivasäkissä oli - ainakin ennen kuin Alpacka lanseerasi Cargo Fly:n - ainoa järkevä tapa tavaroiden kuljetteluun meloessa. Cargo Fly tosin on kallis ja vaatii tarkkaa huolenpitoa sekä huomattavan määrän säätöä jokimoodiin siirryttäessä. Kuivasäkkimetodi ei siis luultavasti ole katoamassa vielä yhtään mihinkään. Alpacka kauppaa veneidensä mukana Packtach-kiinnitysjärjestelmää. Itseäni koko viritys on alun alkaenkin epäilyttänyt, enkä sitä siksi koskaan ostanut. Packtach on suunniteltu kevyeksi, mutta näyttää siltä että pakettia saa oikeasti pujotella ja fiksailla paikalleen useamman minuutin. Asian voisi kuitenkin hoitaa hiukan nopeamminkin.
 |
| Kuvan systeemissä 50mm solki ja hihna |
Jenkkilässä retkeilykulttuuri on ilmeisesti hieman erilainen, sillä Suomessa Savotan valtavat putkirinkat ovat varsinkin vanhempien Gummisaapastalebanien (tällä viitataan aikanaan netissä pyörineeseen Retki-lehden leikkimieliseen testiin, jossa sai selvittää onko retkeilijänä "Gummisaapastalebani" vai "Gorepelle") suosiossa. Iso pakkaus vaatii helppokäyttöisen kiinnitysjärjestelmän, jonka pystyy kiristämään kunnolla mielellään veneestä käsin. Kokeilin ensin vanhoista rinkoista lipastetuilla fastex-soljilla kikkailua mutta sitten löysin ongelmaan lopullisen ratkaisun. Oulussa sijaitseva Shelby myy pomminvarmaa pikalaukaisusolkea jonka saa kevyesti kiristettyä äärimmilleen yhdellä kädellä, ja avattua yhdellä sormella riippumatta siitä kuinka kireällä hihnajärjestelmä on. Tämän kaveriksi kun hommasi metrin sopivan levyistä nauhaa ja pätkän 3mm kiipeilynarua ja surautti ompelukoneella hihnoihin nauhakujat oli koko viritelmä käytännössä valmis. Vapaina lerpattavat nauhanpäät vähän häiritsevät, mutta juuri siksi solmin etuosan kuten kuvassa näkyy. Ilman pakettia meloessa vapaat päät voi tunkea etuosan alle. Siitä saa myös hyvin otteen vedettäessä venettä rannalle.
 |
| Systeemin käyttäminen ei vaadi voimaa kuin nimeksi |
Kiristäminen onnistuu hyvin kahdessa osassa: soljen "naaraspää" joka on veneen nokan puolella vaatii kaksi kättä operoimiseen, joten sillä säädetään summittainen pituus. Melojan puolella oleva "urospää" on taas kiristettävissä todella vähällä voimalla, joten hienosäätö onnistuu myös veneestä käsin. Avaaminen tapahtuu yhdellä sormella, eikä virityksen kanssa tarvitse tapella sekuntiakaan ylimääräistä. Bonuksena tässä kulkee samalla mukana varasolki rinkan lantiovyölle. Metrisen hihnan alle menee suurikin pakkaus aivan surutta, eikä sen heilumisesta tarvitse huolestua. Vene joustaa sen verran, että hihna painaa pakkauksen tukevasti kiinni keulaan.
 |
| Rinkkaa en demomielessä jaksanut pakata, joten käytin itsetehtyä poppikonelaatikkoa. Pysyi kaljakellunnassa oikein näppärästi paikoillaan. |
Jahas jahas, haistan miehessä lievää vääräuskoisuutta =). Asiahan on niin, että vasta kun reissun pituus ylittää pari viikkoa, alkaa putkirinkka osoittaa voimansa. Putkirinkan kanssa voi myös leikkiä kaukopartiomiestä pyörimällä kännissä Vätsärin kallioilla, ilman että selkään jää pelkkiä neonvärisiä riekaleita.
VastaaPoistaHyvä työtä, ylimääräisiä kiinnityslätkiä ei siis tarvinne.