Helvetinjärven kansallispuisto

Näin talvikaudella ei oikein muu auta kuin vanhojen muistelu. Ajattelin aloittaa kertomalla Helvetinjärven kansallispuiston tarjoamista packrafting-mahdollisuuksista. Helvetinjärvellä on tullut käytyä montakin kertaa, sillä puistosta lähtevä Haukkajoki oli aikanaan yksi innostuksen lähde harrastuksen aloittamiselle. Reitti on helppo ja taittuu helpoiten neljässä-viidessä päivässä, riippuen siitä paljonko aikoo katsella nähtävyyksiä.

Noin 200m Myllyperäntien pysäkistä lähtee Ansanmaantie

Valtatie 66:n (sic!) varteen pääsee näppärästi linja-autolla. Pikavuoro tosin pysähtyy vain Ruoveden keskustassa tai sitten huomattavasti pohjoisempana Visuvedellä. Vakiovuorolla pääsee hiukan lähemmäksi, esimerkiksi Myllyperäntien pysäkille. Reitin voi valita omien aikataulujen ja mieltymysten mukaisesti. Tämä reitti on joka tapauksessa parhaimmillaan julkisilla liikuttaessa, vaikka ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä on varauduttava kävelemään useampi kilometri päästäkseen metsän laitaan ja sieltä pois.

Jos haluaa meloa Koverojärven etelästä pohjoiseen, pääsee Ruoveden keskustasta ensin parin kilometrin asvalttitien talsimisen jälkeen Pirkan Taipaleen metsäpolkuosuudelle. Suorempikin reitti on mahdollinen, mutta silloin on tyydyttävä kävelemään tietä pitkin. Karttaan merkityn reitin varrelta löytyy myös Kotavuoren tupa. Se ei ole minkään asteinen nähtävyys, mutta välttää hätätapauksissa yöpymiseen. Ennen kansallispuiston rajaa yöpyminen omassa majoitteessa on mahdollista missä tahansa kunhan pysyy poissa ihmisten pihapiiristä. Kansallispuistossa on tyydyttävä telttailualueisiin.

Järven aivan eteläisimmässä päässä olevat korkeat jyrkänteet tekevät vesirajaan pääsystä haastavaa, mutta varovaisuudella ja pienellä etukäteistutkimuksella sinne on ennenkin päästy. Syvän rotkojärven kalliot ovat komeaa katseltavaa koko matkan varrella. Koveron pohjoispäässä pikkuinen oja yhdistää sen Luomajärveen. Oja ei ole kokonaan melottavissa, mutta lyhyen kantomatkan ajaksi ei edes kannata purkaa tavaroitaan kuivasäkistä. Luoman rannalta matkaa voi jatkaa suunnitelmiensa mukaan joko keittokatokselle tekemään ruokaa tai luoteeseen telttailualueelle yöpymään.

Reittiä voi periaatteessa jatkaa Luomalta Pitkä-Helvetinjärven kautta Iso-Helvetinjärvelle. Itse en ole tätä koskaan tehnyt, sillä Iso-Helvetinjärven valtavat jyrkänteet tekisivät rotkosta nousemisesta todella rankkaa. Realistisempia vaihtoehtoja on joko meloa Luoman länsiluoteiseen kärkeen ja jatkaa jalan kohti Helvetinkolua. Jos taas haluaa oikaista, eikä teitä pitkin käveleminen haittaa voi suunnata myös suoraan länteen Haukkajärven rannalle. Helvetinkolun kautta kierrettäessä matkan varrella on muutama yöpymispaikka, suoraan mentäessä yöpyä voi vasta Haukkajärven rannalla.

Haukkajärven eteläkärjestä alkaa Haukkajoki, joka kannattaa ehdottomasti kokea. Pieni metsäjoki on parhaimmillaan kun vettä on tavallista enemmän, mutta ei vaadi korkeinta tulvahuippua ollakseen laskukelpoinen reppulautalla. Joen alkupäässä Haukkajoentien sillan jälkeen on koski, joka on olosuhteista  riippumatta laskukelvoton kivikon takia. Se on kuitenkin helposti kierrettävissä maitse. Haukkajoki mutkittelee metsän keskellä noin 8km kunnes vastaan tulee Karhukosken laavu. Ennen Karhukoskea on rantauduttava oikealle puolelle ja varmistettava laskulinja etukäteen. Laavu on oikein näppärä ja idyllinen yöpymispaikka reitin varrella.

Karhukoskelle päättyy varsinainen mielenkiintoinen osuus Helvetinjärvestä. Matkaa voi jatkaa edelleen etelään, jossa Haukkajoki yhtyy Kuusijärveen. Kuusijärvi ja sitä seuraavat järvet muodostavat yhteensä yli kymmenen kilometriä pitkän reitin kantatielle 337 asti. Yksi mahdollisuus on meloa kantatielle asti ja talsia Kurun keskustaan. Rantautua voi myös aikaisemmin, esimerkiksi Melansyöstävän sillalla ja aloittaa jalkautuminen sieltä. Mäkelänjärven eteläkärjestä alkavan Karjulanjoen alkumaastossa on myös hyvä laavu jota voi halutessaan käyttää. Laavun vieressä on Karhukoskea vaativuudeltaan (ja meteliltään) vastaava Karjulankoski, joka kannattaa sekin tarkastaa ennen laskemista. Karhukoskelta voi myös lähteä suunnistamaan suoraan länteen missä valtatie 65 vakiovuoropysäkkeineen tulee ennen pitkää vastaan. Vakiovuoro ajaa Kurun keskustan kautta ja sillä pääsee ainakin Tampereelle, mikä on ainakin etäisesti parempi kohtalo kuin jäädä metsään. Ehkä. Ainakin voisi olla.