 |
| Metsät itsessään ovat komeaa katsottavaa |
Ruunaan retkeily- ja luonnonsuojelualueen yhdistelmä Lieksan kaupungin lähettyvillä Itä-Suomessa on varsin oiva paikka reppulauttailuun. Metsähallitus on pistänyt Ruunaan alueeseen ihan huolella rahaa, sillä laavut ja muut rakennelmat ovat hyvässä kunnossa ja huusseista löytyi jopa vessapaperit valmiina.
Ruunaan kosket ovat kansainvälisellä asteikolla mitattuna luokkaa I-II ja ne ovat melottavissa käytännössä ympäri vuoden. Kävin testaamassa paikan elokuun puolivälissä veden ollessa matalimmillaan eikä pohjakosketuksista ollut tietoakaan. Korkean veden aika kestää Ruunaalla pitkälle kesäkuun puolelle, jolloin on tietysti muistettava että kosket ovat selvästi haastavampia.
 |
| Jokivarren suot ovat todella suuria |
Autolla matkaavia varten alueella on lukuisia parkkipaikkoja ja rengasreitin kulkeminen onkin varsin hyvä idea. Lieksaan pääsee myös näppärästi junalla, joskin itse retkeilyalueelle täytyy ottaa taksi. Astetta kovemmat heput tietysti liftaavat perille asti.
Mikäli on liikkeellä autolla, kannattaa se jättää Siikakosken parkkipaikalle. Siikakoski on viimeinen itse retkeilyalueeseen kuuluva koski, jonka laskemisen jälkeen voikin näppärästi pakata itsensä ja tavaransa takaisin autoon. Siikakoskelta lähtee koskikierros-niminen reitti joka johtaa joen yläjuoksulle asti. Koskikierros kannattaa kiertää joen itäpuolelta, sillä silloin reitille sattuvat todella komeat ja aavat suoalueet, ehkä maailmankaikkeuden hienoimmassa paikassa sijaitseva Onkilammen laavu sekä Huuhkajanvaaran näköalatorni. Suunnilleen puolimatkassa ylävirtaan kannattaa pitää yön mittainen tauko, ellei nyt välttämättä tykkää juosta yli 20km päivämatkoja.
 |
| Rannat kasvavat vähitellen umpeen |
Itse en kävellyt Haapavitjaa pidemmälle, mutta näkisin fiksuna valintana taivaltaa Marinkankaan nuotiopaikalle asti ja lähteä sieltä Ruunaanjärven kautta melomaan. Tämä siksi, että Ruunaan luonnonsuojelualueen maisemat ovat (ainakin yleisen hypetyksen perusteella) näkemisen arvoisia ja Ruunaanjärven kautta kiertämällä pääsee myös melomaan alaniemen uittokanavan läpi. En tosin itse ole paikalla käynyt, enkä löytänyt mitään varmuutta siitä onko kanava melottavissa vai ei, mutta ilmakuvien perusteella se näyttää melottavalta. Luonnonsuojelualueen puolella saa ainakin suuremmalla todennäköisyydellä olla omassa rauhassa.
 |
| Haapavitjan yläosa rannalta kuvattuna, taustalla riippusilta |
Erästely Canoe & Outdoors on ystävällisesti tehnyt ja julkaissut Lieksanjoesta reittiselosteen koskikarttoineen. Itse tyydyn toteamaan että Lieksanjoen kosket ovat lyhyitä mutta voimakkaita jopa matalan veden aikaan. Neitijärven selkä on myös niin suuri, että Haapavitjan loppuessa Patosaaren paikkeilla kannattaa suosiolla rantautua ja oikaista maata pitkin esimerkiksi Neitisaaren pohjoispuolen nuotiopaikalle ja jatkaa sieltä. Laskutaipaleen yöpaikkaa etsiessä kannattaa muistaa että koskipaikat vilisevät kalastajia joten omaa rauhaa kaipaavan kannattaa tähtäillä järviosuuksien yöpaikoille. Kattilakosken ympäristössä olevat mökit ja muut rakennelmat ovat yksityisten yrittäjien käytössä joten niiden kohdalla ei tule rantautua.
 |
| Leiri & veitsi & Psyko hengailemassa lepopaikallaan |
Lieksanjoen koskista tulee loppua kohden progressiivisesti hauskempia ja retkeilualueen rajamailla oleva Siikakoski kruunaa mukavasti laskuosuudet. Retkeä voi tietysti jatkaa eteenpäinkin mutta Siikakosken jälkeen jokea pätkivät suuret järvet joiden ylittäminen reppulautalla on varsin pitkäveteistä puuhaa. Tosin mikäli jaksaa ylittää Siikajärven ja kääntyy Höpöttäjän kohdalla vasemmalle Joutenjärven suuntaan. Joutenjärveltä lähtee pienempi sivujoki, Pudasjoki, joka putoaa vajaan viiden kilometrin matkalla lähes seitsemän metriä. Itse en ole Pudasjoella käynyt, mutta kartan perusteella sen pitäisi olla mielenkiintoinen laskettava. Käy toki kokeilemassa ja kerro kokemuksesi. =)
 |
| Näillä mentiin |
