Vantaanjoki

Vantaanjoki korkeimman kevättulvan aikana

Ok, myönnetään nyt heti alkuun että Vantaanjoesta ei mitenkään loputtoman paljon positiivista sanottavaa löydy. Pääsyy tähän lienee se, että joki virtaa suurimman osan mitastaan pari metriä syvässä uomassa, eikä reunavallien yli näe oikein mitään mielenkiintoista. Lisäksi Vantaanjoen vesi on niin käsittämättömän likaista että sitä saa melkeinpä kaapia lautan pohjalta haarukalla äyskärin sijaan. Löyhkäkin on välillä niin karmea että Tshernobylin lauhdevedetkin jäänevät kakkoseksi.

Ruutinkoski 

Näistä sivuseikoista huolimatta Vantaanjoessa kehtaa silti tehdä yhtä sun toista. Suomen eteläkärjessä on astetta lämpimämpää, minkä johdosta joki saattaa hyvinkin tulvia useamman kerran vuodessa. Tulvien ansiosta veden laatu paranee jonkin verran ja veden noustessa varsinkin Paloheinän takana sijaitseva Pitkäkoski muuttuu varsin hauskaksi pätkäksi, joka sopii oikein hyvin aloittelijoillekin. Noin puolen kilometrin mittaisen Pitkäkosken jälkeen joessa on muutama muukin koski, joista varsinkin viimeisimpänä tuleva Ruutinkoski tarjoaa vauhtia ja isomman könkään tuntua olematta kuitenkaan loputtoman vaarallinen. 

Vantaanjoen vesitilannetta pääsee myös näppärästi seuraamaan Vantaankosken mittapisteestä joka sijaitsee pari kilometriä ylävirtaan Kehä III tuntumassa. Itse Vantaankoski taas sopii tulviessaan asiansa osaavalle suuremmaksi koskihaasteeksi, mutta sen laskua ei missään tapauksessa tule yrittää vajavaisilla tiedoilla tai yksin.

Kaljakellujia vuonna 2007 (kuva: Wikipedia)

Keväisen tulvaharjoittelujoen lisäksi Vantaanjoen tärkeä ominaisuus on Kaljakellunta. Tämä osallistujien rakastama ja ympäristöhallinnon vihaama kesäinen tapahtuma on jo vuosia kerännyt satunnaisen määrän ihmisiä kellumaan ja juomaan erinnäisiä alkoholeja. Tapahtumalla ei ole virallista järjestäjää ja tämä onkin nakertanut viranomaisia jo pitkään sillä kukaan ei vastaa paikalla järjestyksestä tai siisteydestä. Järjestyshäiriöihin en itse ole törmännyt, mutta kellunnan jälkeensä jättämä jätevana on joka kerta yhtä karmaiseva. Joten, jos sinä blogini lukija aiot joskus osallistua kaljakelluntaan (reppulautalla tai ilman), lupaa muistaa seuraavat kaksi asiaa:

1. Älä tappele.
2. Kerää sekä kelluntavälineesi, tölkkisi että itsesi talteen joesta.

Loppukaneettina on vielä palattava alkuun, eli veden laatuun. Vantaanjoessa nimittäin kelluu harvinaislaatuisen sitkeää mutaa, jonka puhdistaminen veneestä on aivan käsittämättömän vaikeaa. Jööti ei tahdo lähteä veneen pohjasta kolmannellakaan jynssäyskerralla vaikka käyttäisi juuriharjaa. Joten jos joskus Vantaanjokeen päädyt, muista että veneesi voi lähteä Vantaanjoesta, mutta Vantaanjoki ei lähde veneestäsi. Paitsi sitten lopulta kulumalla.